Anja Welin on 60-vuotias, vuonna 1973 Helsingin yliopistosta valmistunut sosiologi, sivuaineenaan filosofia, joka laudaturvaiheessa suuntautui marxilaiseen tutkimukseen. Työkokemukseen sisältyvät mm. tutkijan ja tiedottajan tehtävät. Vuonna 1980 suoritetun virallisen kääntäjän tutkinnon jälkeen hän on tehnyt lähinnä juridisia käännöksiä mm. EY-tuomioistuimeen ja muutaman vuoden ajan toiminut omassa käännöstoimistossaan. Hän on kääntänyt myös runoteoksen englanniksi.
Hän on ollut kotiäitinä Englannissa, opiskeluvuosinaan hotellisiivoojana ja myöhemmin opettajana Helsingin lääninvankilassa.
Hän oli perustamassa Vasemmistoliittoa vuonna 1990 ja toimi kymmenen vuotta Helsingin suurimman osaston, Kallion Vasemmistoliiton puheenjohtajana ja ennen muuttoaan Vantaalle sen sihteerinä.
Vasemmistoliiton aatteelinen vesittyminen ja sen harjoittama opportunistinen politiikka alkoi käydä ilmeiseksijo aika varhaisessa vaiheessa, ja lopulta se sai hänet siirtymään SKP:n jäseneksi, jonka hän puolueena on kokenut edustavan aitoa vasemmistolaista vaihtoehtoa harjoitetulle politiikalle, jonka tuloksena on syntynyt yhä syvenevä kuilu hyvä- ja huono-osaisten välille.
SKP vaatii, että kuntien on tulevaisuudessakin huolehdittava kansalaisten peruspalveluista niiden itsensä tuottamina, ilman että niitä yksityistetään voittoa tavoitteleville yrityksille. Tämä koskee erityisesti kriisiytynyttä terveydenhuoltoa, joka potee pahenevaa terveyskeskuslääkäripulaa. Myös kunta- ja palvelurakenneuudistus on uhka verovaroin ylläpidetyille palveluille, minkä tavoittelema tehokkuusvaatimus on saavutettavissa vain henkilöstöä vähentämälllä.
Natoa ei Suomi tarvitse. Sotilaallinen liittoutumattomuus ja maailman konflikteihin ja köyhyyden syihin pureutuminen ovat paremapaa turvallisuuspolitiikkaa kuin kallis asevarustelu.
Lisäydinvoimalle on sanottava ei. Kulutusta on hillittävä, uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisättävä ja ennen kaikkea energiaa säästävää teknologiaa on kehitettävä.
Kaikille 600 000:lle köyhyysrajan alapuolella eläville ryhmille on taattava 800 euron veroton perusturva. Hyvinvointivaltion rahoitus turvataan vain verovaroin, ja verotuksen painopistettä on muutettava. Varallisuusvero pitää palauttaa ja pääomatuloja on verotettava ankarammin kuin palkkatuloja. Verotuksen jatkuvaa keventämistä perustellaan kansantalouden kasvulla ja työllisyyden parantanmisella, mutta tämä on useissa tutkimuksissakin osoitettu pelkäksi myytiksi, joka on osa uusliberalistista talouspolitiikkaa.